Kaappaus Perniössä 276 vuotta sitten

Posted on

Lasse Ristikartano

 

Perniö ei ollut eturintamassa Ruotsin ja Venäjän välisissä 1700-luvun kolmessa sodassa. Vaikutukset ulottuivat tännekin.

Isonvihan 1713-1721 venäläiset harrastivat täällä niin kuin muuallakin tuhotöitä. Esimerkiksi Perniön joessa ollut, parikymmentä vuotta toiminut kankirautapaja eli rautaruukki Hamarinkoskessa hävitettiin 1713 ja saman tien poltettiin koko Pohjankylä. Sen seurauksena rautaruukkitoimilupa siirrettiin Hummeldaliin eli nykyisin tutummin Matildedaliin. Olisikohan Matildedal yhtä tunnettu hipsteripaikka ilman tätä hävitystä ja siirtoa?

Isonvihaa 30 vuotta myöhemmin venäläiset valloittivat jälleen Suomen mutta nyt miehittäjä sovelsi paljon hellämielisempää vallan pitoa. Jotain kuitenkin sattui, vaikka tällä kertaa ilman paikallisten osallisuutta. Tätä tämä juttu käsittelee.

Kolmas 1700 luvun sota tunnetaan Kustaan sotana. Sen eräänä seurauksena oli Anjalan liitto ja eversti J. H. Hästeskon osallisuuden palkitseminen mestaamalla.

Pikku viha

Vuonna 1741 Ruotsin ”Hattujen hallitus” julisti sodan Venäjälle tavoitteena saada takaisin Iso vihan menetykset. Into oli harkintaa suurempi ja taisteluiden käynnistyttyä seuraavan vuonna seurauksena oli nöyryyttävä tappio.

Ruotsissa sotajoukot koostuivat ruotumiehistä, jotka olivat rauhan aikana torpissaan ympäri maata. Rannikolla ja saaristossa oli ns. laivamiespitäjiä, joista sotamiesten sijaan otettiin laivamiehiä matruuseiksi Ruotsin laivastoon. Päinvastoin kuin hallituksella ei laivamiehillä ollut sotaintoa vaan vastentahtoisuutta.

Ruotsalaiset joukot antautuivat Helsingissä v. 1742. Manner-Suomi jäi venäläisten haltuun mutta sääoloista johtuen saaristossa tilanne jäi avoimeksi. Talvi ehti ensin. Kumpikin osapuoli valmistautui talven aikana tulevaan purjehduskauteen ja taisteluiden jatkamiseen. Merisodankäynnin eräs kriittinen tekijä olivat merimiehet. He asuivat ympäri saaristoa torpissaan kuten muutkin sotilaat.

Ruotsalaiset pestasivat Ahvenanmaan ja ulkosaariston laivamiehiä ja venäläiset sisäsaaristosta. Perniön pappilan kahakka koski näiden venäläisten pestaamien miesten kaappaamista. Se olisi nopein tapa lisätä Ruotsin laivamiehiä. Päätös kaappaamisesta oli tehty huhtikuun puolivälin jälkeen 1743 Tukholmassa. Sopiva tilaisuus tarjoutui, kun jääpeite salli purjehtimisen lähelle rannikkoa ja venäläiset kuljettivat pestaamiaan miehiä Turusta Helsinkiin. Yksi kuljetus oli jo tehty ja sen miehet päätyneet Tallinnaan venäläisille laivoille.

Nyt ruotsalaiset olivat valppaana. Luutnantti Gyllenkrookin johtama komennuskunta rantautui yöllä 5.5.1743 Laukanlahdelle ja eteni pimeässä kirkonkylään. Aamuyöllä he hyökkäsivät. Ammunta oli sivullisten mukaan kiivasta. Kuitenkin vain venäläisten rahakassaa vartioitunut mies sai surmansa. Tusina venäläistä johtajineen jäi vangiksi mutta erillisessä mökissä majoittuneet pääsivät pakoon ja juoksivat aina Halikkoon asti, jossa oli venäläinen vartiosto.

Gyllenkrook joukkoineen ja saaliineen vetäytyi viivytyksettä laivoilleen ja veneilleen.
Tarkkaa tietoa kaapattujen laivamiesten määrästä ei ole mutta arvio on noin 80.

Rangaistus kaappauksesta tuli nopeasti – Perniölle. Venäläinen sotaväki ryösti Perniön kirkon, tyhjensi kuorissa olleen rahakirstun, vei messinkisen kynttiläkruunun, alttarivaatteet, komean tuntilasin, kolme haavia ja muita esineitä. Pappilan ikkunat rikottiin ja muitakin rakennuksia vaurioitui. Sotaväki vei mukaansa viljaa ottamillaan härillä. Pappilan lähellä asuvia vangittiin ja vietiin kuulusteluun Turkuun.

Jo parin päivän päästä venäläisten Turkuun asettama maaherra Carpenhausen lähetti Pietariin tutkimustuloksen, joka puhdisti perniöläiset epäilyksistä. Heidän ei voitu osoittaa auttaneen ruotsalaisia. Tutkimus käskettiin tehdä uudestaan!

Seuraava laivamiesten kuljetus oli juhannuksen jälkeen mutta se sai tapahtua ilman häirintää.

 

Lähteet:
Salonen-Salmo, M A Knaapinen: Perniön pitäjä, Turku 1930
Ohto Manninen: Perniön pappilan kahakka – kilpailu suomalaisista laivamiehistä 1743, Sotilasaikakausilehti 5/2012